Matkailuautolla Baltian ja Puolan halki – Annikan 11 päivän seikkailu

Idea syntyi kahdesta haaveesta

Caravanreissu ja vierailu Auschwitzissa olivat molemmat olleet Annikan ja hänen puolisonsa haavelistalla jo pidempään. Yhdistämällä nämä kaksi syntyi 11 päivän reitti Helsingistä laivalla Viroon, sieltä halki Baltian Puolaan – ja takaisin pienempien teiden kautta, aitoa paikallista elämää etsien.

Vapaus on matkailuautoilun parasta antia

Ennen lähtöä suunnitelmana oli mennä rennosti, ilman kiirettä tai kelloa. Todellisuus iski nopeasti jo Suomen puolella, kun kävi ilmi, että nähtävää löytyy ihan joka mutkasta.

"Jos oltaisiin pysähdytty joka kerta, oltaisiin varmaan edelleen reissussa," Annika nauraa.

Vaikka tahti osoittautui odotettua kiireisemmäksi, matkailuauto toi mukanaan jotain korvaamatonta: sen omanlaisensa vapauden. Ei hotellivarauksia, ei aikataulupaineita. Jos jokin paikka tuntui hyvältä, siellä saattoi jäädä vaikkapa kahdeksi päiväksi. Jos satoi, saattoi siirtyä heti eteenpäin. Reitiltä pystyi poikkeamaan aina, kun kyltti tai maisema herätti kiinnostuksen.

Yöpymisiin käytettiin sekä leirintäalueita että Park4Night-sovelluksen avulla löydettyjä puskaparkkeja. Parkkeeraaminen suurissakaan kaupungeissa ei tuottanut ongelmia.

Kaupunkeja pyörillä ja rullaluistimilla

Yksi matkan parhaista ideoista oli ottaa mukaan pyörät ja rullaluistimet. Niiden avulla kaupunkeihin pääsi todella sisään – ei vain katsomaan, vaan myös aistimaan.

"Olihan se mahtava tunne viilettää rullilla pitkin puistokatuja ja rantareittejä, pysähtyä jäätelölle ja jatkaa taas matkaa."

Annika suosittelee lämpimästi samaa tapaa kaikille kaupunkeja tutkiville karavaanimatkaajille. Ehtii nähdä ja kokea huomattavasti enemmän kuin kävellen, mutta silti ihmisen mittakaavassa – ei auton ikkunan takaa.

Auschwitz pysäytti

Matkan pääkohde, Auschwitz-Birkenau, oli Annikalle ja hänen puolisolleen erityinen jo ennen saapumista. Matkalla he olivat kuunnelleet äänikirjana Auschwitzin tatuoijan, joka auttoi hahmottamaan historiaa ja ymmärtämään konkreettisesti, missä kohtaa mitäkin oli tapahtunut.

Paikka itse oli pysäyttävä.

"Tunnelma oli kylmäävä ja hiljainen, aivan kuin ilma olisi ollut siellä vähän raskaampaa. Siellä kävellessä oli vaikea käsittää, että kaikki kauheus oli oikeasti tapahtunut juuri siinä, missä itse seisoo."

Käynti herätti surua ja kunnioitusta uhreja kohtaan, mutta myös vahvan kiitollisuuden siitä, miten hyvin asiat omassa elämässä ovat. Kokemus on sellainen, jonka Annika suosittelee jokaiselle.

Zakopane – reissun yllättävin helmi

Jos Auschwitz oli matkan pääkohde, niin Puolassa sijaitseva vuoristokaupunki Zakopane oli sen yllättävin löytö.

"Se oli ehdottomasti reissun hienoin paikka. Siellä oli hieman alppikylämäinen fiilis. Kävimme vaeltamassa lähellä sijaitsevalla vuoristojärvellä Morskie Okolla ja se oli aivan uskomattoman hieno paikka, kuin satukirjasta. Vesi oli kirkasta ja ympärillä kohoavat vuoret toivat siihen ihan maagisen tunnelman."

Zakopane on kesäisin vaeltajien paratiisi, talvisin hiihtokeskus – ja Annikan mukaan ehdottomasti reissaamisen arvoinen kohde.

Muita mieleen jääneitä paikkoja olivat Lublinissa Zemborzycki-järven maastopyöräreitti, Pärnun hiekkarannat ja kylpylä, sekä täysin sattumalta vastaan tullut kaupunki nimeltä Elk – jossa pyörän puhjennut kumi johti kivaan järvipäivään, suppailuun, rantakatujen luisteluun ja edulliseen ravintolaillalliseen. Latviassa tieltä löytyi myös kotieläinpuisto, joka osoittautui odottamattoman hellyttäväksi pysähdykseksi.

Kana olkapäällä – reissun lempikuva

Valokuvaajana työskentelevä Annika myöntää jäävänsä helposti jumittamaan paikkoihin kameran kanssa. "Se on välillä vähän ärsyttävä tapa," hän nauraa – ja kertoo yrittävänsä opetella olemaan enemmän läsnä hetkessä. Silti valokuvaaminen on iso osa reissaamista, ja kuvat parhaita muistoja.

Reissun lempikuvaksi valikoitui kuitenkin tilanne, jota ei olisi voinut suunnitella. Kotieläinpihan omistaja neuvoi puutteellisella englannillaan Annikan seisomaan silmät kiinni. Hän odotti pupua syliin – kunnes tunsi kynnet olkapäällä ja avasi silmänsä valtaviin höyhenpeitettyihin koipiin.

"En edes tiennyt mikä mulla on siinä. En olisi ikinä uskaltanu ottaa tommosta olkapäälle."

Vinkit reissaajalle

Annika kannustaa lähtemään rohkeasti liikkeelle, vaikka kielitaito ei tuntuisi riittävältä. Kaikissa maissa asiat toimivat pitkälti samalla kaavalla kuin Suomessakin. Puola erottui erityisesti edukseen hintatason suhteen – selvästi edullisempi kuin muut matkan varrella käydyt maat.

Käytännön vinkeiksi hän nostaa:

• Park4Night puskaparkkien ja vesipisteiden etsimiseen
• Parkkisovellukset eri maissa paikalliseen parkkeeraamiseen
• Pyörät tai rullaluistimet mukaan kaupunkeja varten
• Äänikirjat matkalle

Ja tärkeimpänä: hyvää kahvia ja reipasta reissumieltä.

Seuraava unelma on jo selvillä: Norja, matkailuautolla. Ja ensi kerralla mukaan lähtevät myös lapset ja koira.