Moose on the road: Kohteena Sardinia - monipuolinen paratiisisaari

Turkoosia vettä ja auringonpaistetta

Koplamme oli vihdoin, pitkän ja myrskyisän lauttamatkan jälkeen, saapunut Sardiniaan. Kohteeseen jonka olimme suunnitelleet olevan pisin pysäkkimme tällä puolen vuoden reissullamme. Kreikasta saavuttuamme vietimme muutaman päivän Italian mantereella, ja nyt meri laski meidät keskelle uutta, kaunista paratiisisaarta, josta emme tienneet paljoakaan. Ainoa asia jonka tiesimme oli, että kyseessä on tarpeeksi lämmin paikka talven pakenemiseen ja että luvassa olisi upeita hiekkarantoja. 

Ensivaikutelma satamaan saapuessamme oli kirkas: taivas loisti, ilma tuoksui suolaiselta ja kevyeltä, ja jo satamasta lähtiessä tiesin että olemme saapuneet taas täysin uudenlaiseen ympäristöön. Pidin ajatuksesta.

Sanni nukkui yhä, koska lautta oli saapunut satamaan hyvin aikaisin aamulla. Oli siis minun ja Sabrinan aika suunnitella millainen ensivaikutelma Sardiniasta tulisi Sannille. Päätimme lähteä ensimmäiseksi kohti La Pelosan rantaa, joka on tunnetusti yksi Sardinian kauneimmista. Rannalle täytyy yleensä varata käynti netistä paljon etukäteen, koska kyseessä on erittäin suojeltu paikka. Meidän onneksemme talvikaudella käynti on vapaata, joten taas yksi bonuspiste pakuelämälle!

Herätimme Sannin vasta rannalla - täydellinen herätys turkoosin meren äärellä. Vietimme aamun ihaillen merta ja etsien simpukoita ja syöden aamupalaa, auringon porottaessa kuin halaten meitä onnistuneesta paikkavalinnasta.

Vaikka matkamme oli jo täynnä kokemuksia, jokin Sardiniassa tuntui erityiseltä heti ensiaskeleista lähtien. En tiedä saiko tunteen aikaan se, että luonto oli upeaa ja muistutti minua paikoin Arizonan aavikoista vai kenties upean turkoosina hohtava vesi, mutta tiesin tästä tulevan yksi upeimpia kokemuksia tähänastisessa elämässämme.

Jo ensimmäisinä hetkinä huomasimme, että Sardinia ei ollut mikään pelkkä rantalomakohde – se oli omalaatuinen yhdistelmä karkeaa luontoa, hidasta rytmiä ja pieniä yllätyksiä jokaisessa kylässä. Jo pelkkä ajaminen toi haasteita ja nautintoa, kun tiet kiemurtelivat ylös vuorille ja alas merenrantaan. Usein pysähdyimme vain katsomaan maisemaa ja kuuntelemaan hiljaisuutta.

Seudun kohokohdat - Algheron tivoli ja Flamingoranta

Ensimmäiset päivät vietimme Castelsardossa. Saavuimme Castelsardoon uudeksi vuodeksi ja kaupunki tarjosi meille yllätyksen. Koko kaupunki täyttyi ihmisistä – kyseessä olivat yhdet Italian suurimmista uudenvuoden juhlista!

Juhlat kestivät monta päivää ja huipentuivat lopulta kahden Italian suurimman pop-tähden keikkoihin. Elodie ja Irama esiintyivät täydelle kaupungille keskustorilla sijaitsevalta jättimäiseltä lavalta. En ole koskaan elämässäni nähnyt niin montaa ihmistä yhdessä paikassa.

Luimme netistä, että koko kaupungin majoitukset varataan loppuun jo lähes vuotta aiemmin, joten mitkään pikku kekkerit eivät ole kyseessä. Onneksi meillä oli luotettu pakumme, joten pääsimme nauttimaan näistä juhlista täysillä. Sabrina ja minä lähdimme ilotulituksen alkaessa autoon jatkamaan uudenvuoden viettoa, mutta Sanni jäi vielä katselemaan.

Tämä oli taas yksi monista kokemuksista, joita emme olisi kokeneet ilman retkeilyautoa. Siksi retkeilyautolla matkaaminen on ehdottomasti paras tapa matkustaa. Päädyimme jatkuvasti paikkoihin, joihin emme olisi koskaan päätyneet lentämällä.

Seuraavaksi suuntasimme Algheroon. Kaupunki johon rakastuin eniten kaikista Sardinian kaupungeista.

Kävelimme Algherossa vanhan kaupungin kujilla, istuimme rantakahviloissa ja fiilistelimme jokailtaista tivolia. Tivolista kuului useita kertoja tunnissa kaiuttimista kuuluva James Brownin "I feel good!", joka toi kerta toisensa jälkeen hymyn huulille. Alghero jäi sydämeen heti.

Alghero oli pakuelämälle lähes täydellinen paikka. Kaikki palvelut löytyivät läheltä parkkia ja nähtävää oli paljon. Sekä huikeita ja halpoja pizzerioita oli joka kadunkulmassa. Se alkoi jo tuntua kodilta ja uskon että jos joskus vielä palaamme sinne, tunne vain voimistuu. Tunsimme kaupungin kuin omat taskumme, joten kaikki oli helppoa ja rentoa.

Sardinia tuntui vetävän meitä puoleensa kuin seikkailukartta. Yksi reissumme kohokohdista oli ehdottomasti Villasimiuksen flamingoranta. Puskaparkki upean hiekkarannan laidalla, flamingot lähietäisyydellä ja meriäänien hiljainen taustasoitto tekivät tästä pysähdyksestä lähes yliluonnollisen levollisen. Aamut alkoivat usein hitaasti – kävely meren reunassa, kahvit pakun portailla ja koirat kirmaamassa vapaana.

Yksi yllättävimmistä ja hauskimmin mieleen jääneistä hetkistä oli Torralban ruokafestivaali. 15 euron lipulla saimme kierrellä pikkukylän talojen välissä ja maistella paikallisia kotitekoisia herkkuja niin paljon kuin napa veti. Jokaisessa pisteessä oli uutta maistettavaa: tuoretta pastaa, suolaisia piiraita, makeita leivonnaisia, keittoa ja paikallisia viinejä. Ihmiset hymyilivät, keskustelivat italiaksi ja osoittelivat ruokia kannustavasti. Tunnelma oli jotain, mitä ei voi lavastaa. Sardiniassa selkeästi kannattaa vain ajella kylästä kylään, koska joka puolella törmäsimme mitä mielenkiintoisimpiin tapahtumiin.

Kylpyläkokemus Sardinia Spassa oli taas oma lukunsa. Spa sijaitsi kuuman lähteen päällä vuorella, ja vesi pulppusi altaisiin suoraan vuoren sisästä. Löytyi myös suomalainen sauna – tai ainakin sen kyltti – mutta todellisuudessa saunassa oli n. 40 astetta ja kiukaalle heittäminen oli kielletty. Silti koko paikka tarjosi ihanan pysähdyksen reissun keskellä. Altaissa kelluminen luonnonlämpöisessä vedessä oli täydellinen nollaus usean ajopäivän jälkeen.

Karaokea ja matkaseuraa

Sardinia oli paikka, jossa tapahtui paljon odottamatta.

Kerran päädyin ruoanhakureissulla keskelle paikallista karaokeiltaa, jossa tutustuin paikalliseen kolmen hengen porukkaan. Istuimme ja lauloimme yömyöhään, pienistä kielimuureista piittaamatta. Uudet ystäväni olivat todella kiinnostuneita Suomesta ja minä puolestani olin kiinnostunut Sardiniasta, joten sivistimme toisiamme omien kotipaikkojemme tietoudella! Yksi heistä oli myös pakuilija, ja näytimme vuorotellen reissukuvia eri paikoista. Sovimme näkevämme seuraavan kerran Suomessa! 

Ja sain myös etsimäni ruoan Sannille, vaikka kaikki ravintolat olivat sulkeneet jo ovensa. Yksi uusista ystävistäni huikkasi karaokebaarin työntekijälle, joka suostui tekemään minulle mukaan ruokaa vaikka keittiö oli ollut jo kauan kiinni. Maksusta kysyessäni he sanoivat, että talo tarjoaa, koska olemme heidän vieraitaan.

Tuo ilta jäi erityisesti mieleen: miten laulaminen voi yhdistää tuntemattomat ihmiset saman katon alle ja tehdä siitä kodin tuntuisen hetken?

Saimme myös seuraa Sannin isästä ja hänen puolisostaan, jotka saapuivat tutustumaan saareen omalla autollaan. Se toi ihanaa vaihtelua kahden hengen dynamiikkaan ja lisäsi myös huumoria ja jakamisen iloa reissuun. Retket tekivät hyvää myös Sabrinalle, joka sai heidän mukanaan leikkikaverikseen toisen koiran nimeltään Bieber. Nämä kaksi pyörivät rannalla, leikkivät keppileikkejä ja telmivät kuin olisivat tunteneet aina.

Käytännön vinkit - Missä asuimme ja miten selvisimme

Yövyimme lähes pelkästään puskaparkeissa – rannat, vuoret ja hiljaiset metsät olivat yömajamme. Välillä hyödynsimme myös maksullisia matkaparkkeja, joissa sai ladattua akut, tyhjennettyä vessat ja parhaimmillaan käytyä suihkussa.

Sähkö hoidettiin aurinkopaneeleilla. Sardiniassa reissatessa aurinkopaneelit olivat paras lisäosa ikinä, koska aurinkoisessa paikassa meillä oli vapaus olla missä tahansa ilman huolta sähkön loppumisesta. Vettä saatiin pääasiassa huoltoasemilta, kirkkojen pihoilta tai julkisista hanoista.

Roskien kanssa Sardinia oli kaksijakoinen – siellä oli yllättävän siistiä katukuvassa ja roskia ei näkynyt paljoa missään, mutta roskiksia ei näkynyt myöskään. Netti toimi vaihtelevasti, mutta paikallinen SIM-kortti osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Suosittelemme ehdottomasti hankkimaan prepaidin.

Kauppoja oli runsaasti, ja erityisesti paikalliset torit ja pienet leipomot tarjosivat aarteita: paikallinen leipä, juustot, oliiviöljyt ja hillot olivat herkullisia ja edullisia. Erityisesti jäi mieleen yksi pieni leipomo Cagliarin rantakadulla, jossa ostimme täytetyt leivät ja leivonnaiset kahvin kera.

Koiran kanssa Sardiniassa oli helppo liikkua. Sabrina sai olla usein vapaana, ja vaikka koiria oli paljon, tilaa riitti kaikille. Vain muutamassa paikassa tuli vastaan kylttejä, jotka kielsivät koirat rannalta. Useimmiten ihmiset hymyilivät nähdessään koiran – monet ottivat myös kuvia. Paikallisten kanssa jutellessani sain kuulla että koirat ovat Sardiniassa hyvin arvostettuja ja rakastettuja perheenjäseniä samalla tavalla kuin Suomessa. Se paistoi myös ihmisten lämpimästä suhtautumisesta koiriin!

Saari jätti jäljen

Sardinia oli karu mutta kutsuva. Se ei tarjonnut kaikkea hopeatarjottimella, mutta niille jotka uskaltavat sukeltaa syvemmälle, se antaa takaisin moninkertaisesti. Se oli paikka, jossa jokainen ajopäivä oli mahdollisuus löytää uusi laguuni, kallionkolo tai kylätie, joka vei suoraan paikalliseen elämään.

Palaammeko? Aivan varmasti. Tämä oli yksi niistä paikoista, jossa tuntui että matka ja paikallisuus yhdistyivät tavalla, joka on harvinaista.

Kolme asiaa, jotka jäivät erityisesti mieleen:

1. Flamingoranta Villasimiuksessa, jossa auringonlasku suli mereen ja flamingot asuttivat laguunia.

2. Torralban ruokajuhla, joka oli kuin elokuvasta.

3. Karaokeilta paikallisten kanssa, kielimuureista huolimatta, joka todisti että matkailun taika on usein juuri hetkissä, joita ei osaa odottaa.