Arvontavoitto vei Virpin ja Mikan tien päälle – matkailuautolla suunnitelmat saivat muuttua

”Luulin ensin, että se on jokin mainos”

Virpi ja Mika olivat osallistuneet edellisenä syksynä Lahden Caravan-messuilla ProCaravanin arvontaan ja ehtineet jo unohtaa koko asian. Siksi Virpi suhtautui sähköpostiinsa ilmestyneeseen voittoviestiin aluksi hieman epäillen.

– Luulin ensin, että se on jokin mainos. Melkein ehdin poistaa sen. Katsoin sitten tarkemmin, enkä kyllä meinannut uskoa, että onko tämä totta, Virpi kertoo.

Lopulta Virpi soitti viestissä olleeseen numeroon ja sai vahvistuksen: kyllä, voitto oli todellinen.

Palkintona Virpi ja Mika saivat viikoksi käyttöönsä vuoden 2021 Ci Elliot 85 XT -matkailuauton.

Kohdekin oli nopeasti selvillä. Pohjoiseen pitäisi päästä.

Alustava suunnitelma oli kunnianhimoinen: Kuusamon kautta Saariselälle, sieltä mahdollisesti Norjan Altaan ja paluumatkalla Kilpisjärven ja Saanan kautta Hailuotoon. Saariselällä oli tarkoitus viettää muutama päivä ja tehdä päiväretkiä Onni-koiran kanssa.

Norjaa varten Onnille hankittiin jopa passi. Virpi selaili etukäteen sopivia puska- ja matkaparkkeja, mutta kaikkea ei haluttu lyödä lukkoon.

Ajatus oli yksinkertainen: Norjaan lähdettäisiin, jos siltä tuntuisi.

Ensimmäinen yö järven rannalla

Juuri ennen reissua suunnitelmiin tuli kuitenkin mutka. Mika sairastui flunssaan pari viikkoa ennen lähtöä ja Virpi viikkoa myöhemmin. Kun matkailuauto saatiin lauantaina käyttöön, matkaan lähti kaksi vielä hieman väsynyttä toipilasta.

Ensin auto ajettiin kotiin pakattavaksi. Mukaan saatiin omat petivaatteet, ruoat ja kaikki viikon aikana tarvittava – lopulta tavaraa tuli Virpin mukaan jopa hieman liikaa. Tilasta se ei kuitenkaan jäänyt kiinni, sillä autossa kaikelle löytyi oma paikkansa.

Illansuussa kolmikko lähti pikkuteitä pitkin kohti Joensuuta.

Ensimmäiseksi yöpaikaksi löytyi puskaparkki järven rannalta Joroisista.

– Se oli mukavan rauhallinen ja hiljainen paikka. Auton sai hyvillä verhoilla pimeäksi, joten valoisa yö ei haitannut. Nukuimme hyvin, myös Onni.

Joensuusta matka jatkui Kolille. Siellä flunssasta toipuva pariskunta teki voimiensa mukaan kävelylenkin kansallismaisemissa.

Kolin maisemat jäivät mieleen – myös Onnille, joskin hieman eri syystä.

– Korkeimmalla näköalapaikalla ihan huimasi. Navakka tuuli vaikutti luultavasti asiaan. Onniakin vähän pelotti, piti päästä mamman syliin.

Hetken näytti siltä, että matka loppuu Suomussalmelle

Kolilta matka jatkui kohti Kuusamoa, mutta Suomussalmella vastaan tuli reissun jännittävin yllätys.

Tankkauksen jälkeen matkailuauto ei liikkunut eteen eikä taakse.

– Minun piti lähteä ajamaan, mutta käsijarru ei vapautunut. Siinä sitten hetken ihmettelimme, mitä tehdään ja saadaanko mistään apua myöhään sunnuntai-iltana.

Sitten Virpi muisti saaneensa auton luovutuksen yhteydessä käyntikortin. Puhelinsoitto ratkaisi tilanteen: oikeilla neuvoilla käsijarru saatiin vapautettua ja matka pääsi jatkumaan.

– Ei tarvinnut jäädä yöksi mittarille, Virpi naurahtaa.

Kuusamossa tuttavan mökillä sauna ja sänky tulivat tarpeeseen. Aamulla edessä oli päätös: jatketaanko alkuperäisen suunnitelman mukaan kohti Saariselkää ja Norjaa?

Matkailuautolla suunnitelmia saa muuttaa

Virpi ja Mika totesivat, ettei pohjoisemmaksi ajamisessa ollut puolikuntoisena järkeä. Saariselkä ja Norja saisivat odottaa seuraavaa kertaa.

Sen sijaan he jäivät muutamaksi päiväksi Kuusamon seudulle ja tekivät retkiä lähialueille. He kävivät muun muassa Posiolla ja Rukalla, kulkivat Onnin kanssa metsässä ja löysivät mustikoita.

Juuri tällaisissa pienissä hetkissä matkailuauton käytännöllisyys alkoi konkretisoitua.

– Autossa oli kiva pitää ruoka- ja kahvitaukoa. Marjatkin sain heti putsattua kylmään. Autossa oli todella iso jääkaappi ja vielä pakastinkin, jotka oikeasti pysyivät kylmänä.

Myös vaatteet ja kengät kulkivat aina mukana, joten niitä pystyi vaihtamaan sään ja tekemisen mukaan.

Etukäteen isokokoisen auton ajaminen olisi voinut arveluttaa, mutta sekään ei osoittautunut ongelmaksi.

– Peilit ja peruutuskamera olivat todella hyvät, ja korkealta näki hyvin. Ketterästi auto kääntyi.

Onni pääsi kartturin paikalle

Loppuviikosta kolmikko suuntasi kohti Hailuotoa katsomaan maisemareittiä ja uutta pengertietä siltoineen.

Kokemus jäi mieleen, eikä vähiten sään vuoksi. Kova tuuli keikutti matkailuautoa matkalla Hailuodon majakalle.

Onni puolestaan nuokkui matkustamon turvavöissä niin, että Virpi alkoi jo ihmetellä, kuinka koiralle ei tullut huono olo. Lopulta paikkoja vaihdettiin: Onni pääsi etupenkille turvavöihin ja Virpi siirtyi itse taakse.

– Ihmisiä tuntui huvittavan koira, joka istui kartturina niin tarkkaavaisena.

Hailuodossa vastaan tuli myös yksi matkailuautoilun pieni yhteisöllinen piirre.

– Emme todellakaan olleet ainoat matkailuautoilijat, mutta hyvin mahduttiin. Ja aina vastaantulijat nostivat kättä tervehdykseen.

Oma keittiö ja sänky kulkivat mukana

Paluumatkalla Virpi ja Mika yöpyivät Pihtiputaalla karavaanarialueella. Tarjolla oli sauna ja sähköpaikka, ja illaksi matkailuautoon saatiin tunnelmavalaistus.

Yö oli lämmin, joten kattoluukkuja pidettiin auki. Aamulla aurinko alkoi jo lämmittää autoa.

– Jos olisi ollut helle, olisi ollut kiva, jos autossa olisi ollut jäähdytys, mutta nyt selvittiin kyllä ihan hyvin.

Perjantaina matka jatkui kotiin Jyväskylän kautta – rallikansaakin piti Virpin sanoin käydä tervehtimässä.

Viikon aikana yksi matkailuautolla reissaamisen eduista nousi ylitse muiden.

Vapaus.

– Auton kanssa liikkuessa ei tarvinnut miettiä varauksia ja kellonaikoja, joten vapaus oli kyllä kiva kokemus. Samoin ei tarvinnut etsiä ruokapaikkoja, kun nälkä yllätti. Oma hella päälle ja jääkaapista ruokaa.

Myös lemmikin kanssa matkustamiseen matkailuauto osoittautui toimivaksi vaihtoehdoksi. Omat tavarat kulkivat mukana, ja Onni pääsi mukaan niin metsään, kansallismaisemiin kuin merenrannallekin.

Virpin kokemuksen mukaan nykyaikaisen matkailuauton tekniikka oli helppokäyttöistä ja auton tankkien täyttö ja tyhjennys sujuivat vaivattomasti. Myös sopivia yöpymispaikkoja löytyi Suomesta hyvin.

Ensi kerralla Saariselälle – mutta kahdeksi viikoksi

Vaikka alkuperäisen suunnitelman pääkohde jäi tällä kertaa saavuttamatta, Virpi ei pidä muuttunutta reittiä epäonnistumisena.

Päinvastoin.

Saariselkä jäi kuitenkin sen verran kaihertamaan, että seuraavan matkailuautoreissun kohde taitaa olla jo tiedossa.

– Sinne lähtisimme matkailuautolla, mutta aikaa pitäisi varata vähintään kaksi viikkoa. Suomi on sittenkin melko pitkä maa ja matkalla on paljon nähtävää.

Edellisestä matkailuautoreissusta oli Virpillä ja Mikalla ehtinyt vierähtää jo 19 vuotta. Viikko tien päällä muistutti siitä, miksi matkailuautolla liikkumisessa on oma viehätyksensä.

– Kaiken kaikkiaan kokemus oli mukava. Näin kahdelle aikuiselle ja koiralle voin suositella lämpimästi.

Teksti: ProCaravan, Virpin ja Mikan haastattelun pohjalta
Kuvat: Mikaela Visuals