Cuevas de Zaén – miljoonien vuosien historiaa Murcian vuoristossa

Retkeilyautolla kohti luolia

Aurinko nousi hiljalleen Campo de San Juanin ylle ja värjäsi vuoriston harjanteet lämpimän oransseiksi. Olimme lähteneet varhain aamulla Archivelin kylältä kohti Zaén de Arriban aluetta. Cuevas de Zaénin luolat näkyivät jo tieltä korkealla kallioseinämässä.

Olimme käyneet paikalla aikaisemminkin. Silloin jätimme auton vuoren juurella sijaitsevalle tienlevennykselle ja nousimme luolille jalan. Tällä kertaa halusimme selvittää, pääsisikö retkeilyautolla lähemmäksi.

Käännyimme vasemmalle ensimmäiselle vuoren jälkeen vastaan tulleelle asfalttitielle. Ajoimme muutaman kilometrin hyväkuntoista tietä, kunnes viimeisen maatilan kohdalla asfaltti vaihtui kiviseksi, paikoin nurmettuneeksi ajouraksi.

Tie kapeni ja mutkitteli vuoristoniittyjen halki. Edessämme kohosi karu kalkkikivimassiivi, jonka seinämissä erottuivat suuret, tummat luolansuut.

Jatkoimme varovasti eteenpäin, kunnes ajoura päättyi suuriin kiviin. Siihen oli hyvä jättää auto. Tilaa kääntymiseen oli riittävästi, ja pysäköintipaikalta avautuivat upeat näkymät alas laaksoon.

Maisema oli niin hieno, että viivyimme hetken vain katselemassa ympärillemme. Ehkä joku alhaalla laaksossa ihmetteli, miten nuo hullut suomalaiset olivat onnistuneet ajamaan retkeilyautonsa tänne vuorenrinteelle.

Luolien sisällä odotti muinainen meri

Lähdimme autolta kävellen kohti luolia. Ilmassa tuntui kevyt tuuli ja kuivien heinien tuoksu. Polku oli aluksi tasainen ja helppokulkuinen, joten saatoimme rauhassa katsella maisemia.

Vähitellen kallioseinämästä alkoi erottua yhä suurempia luolansuita. Ne olivat korkeita ja kaarevia, paikoin lähes holvimaisia. Jostakin kuului myös vedenpisaroiden ääniä.

Ensimmäinen tutkimamme luola oli avara. Sen katossa näkyi tummaa ainesta, joka sai meidät pohtimaan, oliko täällä joskus pidetty nuotiota.

Luolan seinämistä löytyi jotakin vielä kiinnostavampaa: fossiileita. Kivessä erottui simpukoita, pieniä kierrekotiloita ja korallimaisia kuvioita.

Oli erikoinen tunne katsella merieläinten jäänteitä keskellä kuivaa espanjalaista vuoristoa. Nämä kivet olivat joskus olleet merenpohjaa.

Cuevas de Zaénin geologinen historia ulottuu noin 11 miljoonan vuoden taakse, mioseenikaudelle. Tuolloin alue oli osa muinaista Norbétin salmea, joka yhdisti Atlantin ja Välimeren. Voimakas aallokko kerrosti merenpohjaan hiekkaa ja muuta maa-ainesta, jonka sisään hautautui simpukoita, merisiilejä ja muita merieliöitä.

Vuosimiljoonien kuluessa sedimentit kivettyivät ja merenpohja kohosi mannerlaattojen liikkeiden seurauksena. Myöhemmin sadevesi liuotti kalkkikiveä ja laajensi kallion onkaloita. Näin muodostuivat nykyiset suuret luolat.

Luolien seinämät olivat kuin avoin geologian oppikirja. Fossiilit ja kivikerrostumat kertoivat ajasta, jolloin nykyisten vuorten paikalla lainehti meri.

Ihmisen jälkiä kallioiden suojassa

Kaikki luolissa näkemämme ei ollut luonnon aikaansaamaa. Joidenkin suuaukkojen kohdalla näkyi kivistä ladottuja matalia seiniä.

Luolia on aikojen saatossa käytetty muun muassa eläinsuojina ja varastoina. Oli helppo kuvitella, kuinka paimenet olivat tuoneet vuohensa suojaan sateelta tai paahtavalta auringolta.

Alueen ihmishistoria ulottuu paljon kauemmas. Läheiseltä Bajilin alueelta on löydetty pronssikauden asumuksia ja hautarakenteita, joten näissä maisemissa on liikuttu ja asuttu jo tuhansia vuosia.

Katselimme ympärillemme ja mietimme, millaista elämä täällä oli ollut vuosisatoja tai jopa vuosituhansia sitten.

Samaan aikaan läheisestä Zaén de Arriban kylästä kantautui grillauksen tuoksu. Se sai mielikuvituksen siirtymään muinaisten ihmisten nuotioista hieman nykyaikaisempien ruokapöytien ääreen.

Jyrkänteen takana avautui uusi maisema

Jatkoimme luolien tutkimista kallioseinämää seuraillen. Eräässä kohdassa reitti näytti ensi silmäyksellä hankalalta. Edessä oli jyrkänne, jonka ohittaminen ei vaikuttanut kovin houkuttelevalta.

Lähempää katsottuna kulku osoittautui kuitenkin helpommaksi kuin olimme kuvitelleet. Kyse oli enemmän omasta epävarmuudesta kuin todellisesta esteestä. Kulman taakse ei vain nähnyt etukäteen.

Kannatti jatkaa.

Jyrkänteen toisella puolella avautui upea näkymä ympäröivään vuoristoon. Edessämme levittäytyivät laajat tasangot, karut vuorenrinteet ja kauempana horisontissa kohoavat uudet vuorijonot.

Pysähdyimme ihailemaan maisemaa. Täällä ei ollut kiire mihinkään.

Purjelaiva keskellä vuoristoa

Yksi retkemme kiinnostavimmista kohteista oli läheinen Cueva del Esquilo. Navigoimme sinne GPS avulla.

Luolan seinämästä löytyi erikoinen punaisella maalattu kuva: purjelaiva.

Maalaus tunnetaan nimellä El Barco de El Bagil, ja sen arvioidaan olevan peräisin 1500–1600-luvuilta. Kyse ei siis ole esihistoriallisesta kalliomaalauksesta, vaikka ympäröivällä alueella on paljon vanhempaa asutushistoriaa.

Purjelaivan kuva keskellä vuoristoa herätti kysymyksiä. Miksi joku oli maalannut sen juuri tänne?

Kuvaan on arveltu liittyvän kristillistä tai merenkulullista symboliikkaa. Ehkä se oli jonkun merimiehen muisto, uskonnollinen merkki tai toive turvallisesta paluumatkasta.

Vastausta emme saaneet, mutta maalaus jäi mieleen. Oli kiinnostavaa löytää tällainen pieni pala historiaa paikasta, jossa olimme tulleet tutkimaan ennen kaikkea luonnon muovaamia luolia.

Lintuja, sisiliskoja ja vuoriston hiljaisuutta

Luolien ja maisemien lisäksi alue tarjosi paljon nähtävää luonnosta kiinnostuneille.

Lintuja näkyi lähes jatkuvasti. Tuulihaukkoja lenteli alueella vähän väliä, ja taivaalla liiteli useita hanhikorppikotkia. Luolien edustalla kaartelivat pääskyset ja alppivarikset.

Tienvarren pienet vesialtaat houkuttelivat tiklejä juomaan. Myös perhosia, sisiliskoja ja sirkkoja tuli vastaan retken aikana.

Kasvillisuus oli pääosin kuivaan ja karuun ympäristöön sopeutunutta matalaa pensaikkoa. Vaikka maisema näytti paikoin lähes paljaalta, elämää löytyi kaikkialta, kun vain pysähtyi katselemaan.

Lintujen tarkkailu ja kuvaaminen toivat retkeen oman lisänsä. Suurten petolintujen liitoa oli hienoa seurata vuorten yllä.

Mitä Cuevas de Zaénista jäi mieleen

Päivän kääntyessä iltaan lähdimme palaamaan kohti retkeilyautoa. Vuoristo näytti jälleen erilaiselta kuin aamulla. Valo oli pehmeämpää, ja pitkät varjot korostivat kallioiden muotoja.

Cuevas de Zaén yllätti monipuolisuudellaan. Olimme lähteneet tutkimaan luolia, mutta päivän aikana näimme myös fossiileita, vanhoja kivirakennelmia, historiallisen purjelaivamaalauksen ja runsaasti vuoristoluontoa.

Erityisesti mieleen jäivät luolien seinämissä näkyvät merieläinten fossiilit. Oli vaikea käsittää, kuinka paljon maisema oli muuttunut miljoonien vuosien aikana.

Myös retkeilyautolla löytynyt reitti oli onnistunut löytö. Olimme päässeet lähelle luolia ja saaneet jättää auton hienolle maisemapaikalle. Se ei kuitenkaan ollut sellainen tie, jota suosittelisimme ajamaan millä tahansa autolla tai missä tahansa säässä.

Cuevas de Zaén ei ole perinteinen matkailunähtävyys palveluineen ja opastettuine kierroksineen. Sen viehätys on luonnontilaisessa ympäristössä, hiljaisuudessa ja mahdollisuudessa tutkia paikkaa omaan tahtiin.

Täällä tuntui kuin aika olisi hetkeksi pysähtynyt.

Käytännön tiedot

Sijainti ja saapuminen

Cuevas de Zaén sijaitsee Espanjan Murcian alueella Moratallan kunnassa, Campo de San Juanin ylätasangolla, lähellä Zaén de Arriban kylää.

Alueelle pääsee Archivelin tai Moratallan suunnasta. Luolat sijaitsevat korkealla kallioseinämässä ja näkyvät ympäröiviltä teiltä.

Pysäköinti ja ajo retkeilyautolla

Luolille on kaksi erilaista lähestymistapaa.

Ensimmäisellä vierailullamme jätimme retkeilyauton vuoren vierestä kulkevan tien levennykselle ja nousimme luolille jalan.

Toisella vierailulla löysimme ylemmäs johtavan ajouran. Käännyimme vuoren jälkeen vasemmalle asfalttitielle ja jatkoimme muutaman kilometrin, kunnes tie muuttui viimeisen maatilan jälkeen kiviseksi ja nurmettuneeksi.

Ajoimme ajouran päähän, jossa suuret kivet estivät jatkamisen. Paikalla oli tilaa auton kääntämiseen ja pysäköintiin.

Reitti soveltuu parhaiten maastokelpoiselle autolle. Me onnistuimme ajamaan sen retkeilyautolla kuivalla säällä, mutta märällä kelillä tie voi olla huomattavasti hankalampi. Ajouran kunto kannattaa arvioida paikan päällä ennen ajamista.

Kävely luolille

Vuoren juurelta luolille noustessa tarvitaan kohtuullista peruskuntoa. Polku ei ole teknisesti erityisen vaikea, mutta maasto on epätasaista ja reitin varrella on jyrkänteitä.

Ylempää ajouran päästä lähestyttäessä ensimmäisille suurille luolille johtava polku on tasaisempi ja helpompi.

Luolien välillä kuljettaessa on kuitenkin syytä olla tarkkana, sillä kaikki kohdat eivät ole yhtä helppokulkuisia.

Nähtävää

• Suuret, luonnon muovaamat kalkkikiviluolat

• Kallioiden fossiilit, kuten simpukat ja merisiilien jäänteet

• Vanhat kiviseinät ja muut merkit luolien aikaisemmasta käytöstä

• Cueva del Esquilon purjelaivamaalaus El Barco de El Bagil

• Laajat näkymät Campo de San Juanin vuoristoon

• Tuulihaukat, hanhikorppikotkat, alppivarikset ja muu vuoriston eläimistö

Varustautuminen

Tukevat retkeilykengät ovat tarpeen kivisessä maastossa. Mukaan kannattaa ottaa riittävästi juomavettä, eväitä ja aurinkosuoja.

Puhelimen GPS tai etukäteen ladattu maastokartta helpottaa liikkumista, erityisesti jos haluaa tutustua myös Cueva del Esquilon purjelaivamaalaukseen.

Kiikarit ja kamera kannattaa ottaa mukaan. Alueella on hyvät mahdollisuudet tarkkailla vuoriston lintuja ja kuvata maisemia.

Luolissa ja niiden ympäristössä on syytä liikkua varovasti. Fossiilit ja historialliset maalaukset kuuluvat paikan kulttuuri- ja luonnonperintöön, joten ne kannattaa jättää koskemattomiksi myös seuraavien retkeilijöiden ihailtaviksi.

Teksti ja kuvat: Pepe & Paula Forsberg