Moose on the road: Kohteena Kreikka - pakureissaajien taivas!

Alku – Kun vuoret vaihtuvat merituuleen

Meidän koplamme saapui aurinkoiseen ja lämpimään Kreikkaan marraskuun lopussa, ajettuamme läpi Euroopan niin nopeasti kuin mahdollista. Maiden rajat vilahtivat ohi, kun harmaa pakettiauto viiletti pitkin maaseutuja ja vuoristoja. Välillä vietimme muutaman päivän paikallaan, että jaksoimme taas ajaa lisää pitkiä maratoonipäiviä. Lopulta pääsimme vihdoin Kreikan rajalle! Rajanylitys sujui yllättävän sutjakasti: hymyilevä rajavartija viittoi meidät iloisesti eteenpäin ja kysyi, onko koira "dangerous". Kun Sabrina haukahti takaosasta, mies nauroi ja toivotti meidät tervetulleiksi. Olimme vihdoin perillä maassa, josta olimme haaveilleet koko pitkän syksyn.

Ensivaikutelma Kreikasta oli valon täyttämä ja avara. Ilmassa leijui oudon tuttu yhdistelmä – tuoksu, jonka olen tottunut haistamaan lapsuudesta asti aina kun olen hypännyt lentokoneesta ulos ja ottanut ensimmäisen hengenvedon lämmintä etelän ilmaa. Tuo tuoksu palautti minut välittömästi lapsuuden muistoihin ja täytti minut hyvän olon tunteella, kuin toivottaen meidät tervetulleeksi Kreikkaan. Parkkeerasimme ensimmäiseksi yöksi metsän laitaan lähelle rajaa. Jo ensimmäinen ilta tuntui siltä kuin olisimme laskeutuneet uuteen rytmiin. Hiljaisuus, heinäsirkat ja lämmin tuuli saivat meidät tuuditettua makeaan uneen. Aamulla näin kauniit maisemat, joihin olimme täysin vahingossa päätyneet!

"Tästä se alkaa" ajattelin itsekseni ja aloin etsiä kartasta ensimmäistä paikkaa, jossa voisimme täyttää mahamme ihanalla Kreikkalaisella ruoalla!

Seudun kohokohdat – Peloponnesoksen timanttinen maailma

Matkamme ensimmäinen kohde oli Kreikan länsirannikko. Halusimme päästä meren äärelle mahdollisimman pian, ja meillä oli selkeä suunnitelma matkustaa ensimmäisenä Zakinthoksen saarelle. Suunnitelma ei mennyt aivan miten olimme sen suunnitelleet, mutta siitä lisää myöhemmin! Nyt haluan kertoa teille tarinan ensimmäisestä paikasta, jossa vietimme muutaman päivän palautuaksemme pitkästä ajomatkasta!

Saavuimme Kozanin kylää ympäröivään pieneen vuoristoon, josta olimme löytäneet parkin upealla näköalalla järvelle. Laitoimme auton parkkiin kielekkeelle ja aloimme yöpuulle. Allekirjoittanut pelkää korkeita paikkoja, joten en nukkunut montaakaan silmäystä koska pelkäsin auton valuvan jyrkänteeltä alas. Onneksi reissun edetessä pääsin eroon tästä ajatuksesta.

Seuraavana aamuna heräsimme aurinkoiseen aamuun ja menimme ulos nauttimaan jylhistä maisemista. Silloin automme alta kuului rapinaa ja hiljaista vikinää. Meidän tietämättämme olimme saaneet alivuokralaisiksi kaksi pientä kulkukoiraa!

Ystävystyimme päivien aikana näiden pikkukaverien kanssa ja pidimme huolta että kaksikolla oli buffet-ruokailu juomapaketilla kunnossa. Soitin äkkiä Suomeen, josta saimme nopeasti apua ja sisarukset päätyivät onnellisesti kotimaahamme omiin perheisiinsä. Upea kokemus, josta ehdottomasti voisin kirjoittaa vaikka kirjan verran, mutta matkamme jatkuu tässä vaiheessa kohti Peloponnesoksen aluetta!

Ylitimme Patraksen sillan ja tässä vaiheessa lämpötila oli jo huomattavasti lämpimämpi kuin pohjoisessa Kreikassa! Vaikka sillan ylittämisen tullimaksu olikin niin kylmäävä että jouduin kaivamaan pankkikortin taskusta lapaset kädessä.

Ajomatkan jälkeen saavuimme vihdoin Kyllinin satamaan, josta lauttamme aurinkoiselle Zakynthokselle oli tarkoitus lähteä. Lauttamatka pakettiautolle täytyi varata satamasta, joten suuntasin lähimmälle luukulle valmiina nappamaan meille menolipun tuohon paratiisiin, joka näkyi kauniisti merellä. Luukulla sain kuulla, että lauttamatkamme pakettiautolle maksaisi noin 10 kertaa enemmän kuin summa jonka internetin lähteistä olimme saaneet tietoomme. 

Kun tokenin järkytyksestä ja nostin alaleukani ylös lattiasta jonne se putosi, kävimme Sannin ja Sabrinan kanssa pikaisen keskustelun tulevaisuuden näkymistä ja tulimme lopputulokseen että tuolla summalla saa jo paljon Tsazikia ja Gyrosta. Niin matkamme jatkui alaspäin länsirannikkoa.

Uskomaton ja tarunhohtoinen Voidokilia beach

Täydellisen rannan metsästyksemme jatkui alaspäin kohti Pilosin kaupunkia. 

Miksi juuri sinne? Saattaisi joku kysyä. Antakaas kun kerron.

Pilosin lähistöllä sijaitsee kuuluisa kreikkalaisen omega-kirjaimen muotoinen Voidokilia Beach. Voidokilian täydellinen puolikuu ei ole ainoastaan luonnon oikku – se on tarina, joka kantautuu vuosituhanten takaa. Legendan mukaan tämän rannan tuntumassa sijaitseva Nestorin luola oli kuningas Nestorin piilopaikka, ja täällä Odysseuksen poika Telemachos saapui etsimään isäänsä Iliadin ja Odysseian maailmassa. Kun seisoo hiljaa hiekkadyynien suojassa, voi melkein kuulla meren kuiskivan muinaisia salaisuuksia.

Vietimme koko päivän snorklaten ja vaeltaen kukkuloilla rannan läheisyydessä, joten oli aika hypätä autoon ja valmistaa teemaan sopiva ruoka! Automme keittiö täyttyi paikallisen Halloumi-juuston tuoksusta ja pian herkulliset chilimarinoidulla halloumilla täytetyt pitaleivät olivat jo ajaneet huutavan nälkämme pois.

Vielä oli vuorossa pieni kiipeäminen takaisin kallioille hakemaan unohtuneet kamerakalustot, mutta sen jälkeen matkamme jatkui taas. Lisähuomiona haluan muistuttaa että kiertäkää mutalammikot kaukaa asuntoautolla liikkuessanne, koska tämän rannan parkkipaikka oli hyvä esimerkki siitä miten helposti ihmisten autot jäävät jumiin.

Kaupunki joka varasti sydämemme - Nafplio, kreikan ensimmäinen pääkaupunki

Seuraavaksi päädyimme Nafplioon, kaupunkiin joka oli meidän koko reissumme suurin yllättäjä!

Nafplio ei ole vain historiallinen helmi, vaan se on myös yksi Kreikan kauneimmista ja romanttisimmista kaupungeista. Sen vanhakaupunki sykkii elämää: värikkäät kujat, perinteiset tavernat ja merenrannan kahvilat luovat tunnelman, joka houkuttelee niin seikkailijoita, nautiskelijoita kuin herkuttelijoitakin. Ja jos ruoasta puhutaan – täältä ei voi lähteä ilman, että hymy paistaa naamasta Italiaan asti! Kyseessä on uniikki pala Kreikkaa, joka on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen.

Heti kaupunkiin saavuttuamme pistimme Park4Night-sovelluksen laulamaan ja etsimään meille sopivaa tukikohtaa. Lopulta päädyimme Arvanitia Beachin parkkipaikalle – ja parempaa paikkaa olisi ollut vaikea löytää!

Tämä upea parkki sijaitsi aivan Palamidin linnoituksen juurella, joten iltaisin, kun astuimme ulos autosta ja katselimme valaistua linnoitusta taivasta vasten, tuntui kuin historia olisi hengittänyt ympärillämme. Ympäristö oli rauhallinen ja turvallinen, ja merituuli toi mukanaan täydellisen raikkaan ilman yöunia varten.

Nafplio oli uskomattoman helppo kohde pakettiautolla matkaavalle, ja joka kerta kun ajattelen kyseistä paikkaa, minut täyttää haikea kaipuu noille kapeille kujille, joita tutkimme ahkerasti monta viikkoa!

Tämän pysähdyksen jälkeen ymmärsimme paljon paremmin, mikä on meidän mielestämme ihanteellinen parkki. Siinä oli jotain todella tunnelmallista ja ihanaa että meren rantaan, kahviloihin, vanhaan kaupunkiin ja keskuspuistoon oli kaikkiin muutaman minuutin kävelymatka.

Sekä luksuksena saimme tilattua ruokaa autollemme ja voi pojat miten kivaa meillä oli nautiskellessamme aamulla tuoretta kahvia, vasta puristettua mehua ja leipomon antimia yhdessä. 

Fiilikset ja havainnot – Serpentiiniä, sydämellisyyttä ja pieniä kommelluksia

Kreikka yllätti monipuolisuudellaan. Olimme ajatelleet merta, rantaa ja oliivipuita – mutta maa tarjosi paljon enemmän: vuoria, rotkoja, aavemaisen hiljaisia luostareita ja vanhoja linnoituksia, joissa ei ollut muita turisteja. Myös sää vaihteli. Nafpliossa esimerkiksi paistoi aurinko 25 asteessa, mutta Neapolissa meidät yllätti ukkosmyrsky, joka sai meidät nukkumaan pakussa silmät auki, auton heiluessa tuulessa. Ukkosmyrsky ei muuten ollut laisinkaan Sabrinan mieleen ja se nukkuikin oman paikkansa sijaan meidän välissämme.

Yllätyimme siitä, kuinka helposti Kreikassa oli hengittää. Rytmi hidastui heti – ei kiirettä mihinkään. Kaikki toimi omalla painollaan. Ihmiset olivat avuliaita, mutta eivät tungettelevia.

Käytännön vinkit – Missä yövyimme, miten reitti toimi ja mitä opimme koiran kanssa

Yövyimme pääosin vapaasti puskaparkeissa, mutta myös muutamilla edullisilla leirintäalueilla. Parhaat yöt tottakai vietettiin meren rannalla, missä herätessä aurinko kimalteli turkoosin veden pinnasta suoraan pakun sisään. Toisaalta myös valehtelisin jos väittäisin että kuumat ja pitkät leirintäalueiden suihkuhetket eivät olisi olleet yksiä reissun parhaimmista hetkistä myös. Ehdottomasti suosittelemme nauttimaan puskaparkeista, koska kaikki hienoimmat yöpaikat olivat sellaisia.

Sähkö hoidettiin aurinkopaneeleilla, ja vesi haettiin pääosin huoltoasemilta, kirkkojen hanoista tai leirintäalueilta. Kreikassa on edelleen paljon julkisia vesipisteitä, ja ihmiset auttavat usein, jos vain pyytää. Roskikset löytyivät yllättävän helposti ja vessana toimi pakun oma käymälä, jota tyhjensimme huoltoasemien yhteydessä olevissa saniteettipisteissä.

Netti toimi yllättävän hyvin – oman nettipaketin loputtua, netistä ostettava rajaton prepaid-kortti toimi lähes kaikkialla, myös vuoristoalueilla. Tämä onkin paras vaihtoehto matkaavalle henkilölle, joka tykkää reissuilla esimerkiksi rentoutua Netflixin äärellä!

Isoja ruokaostoksia teimme esimerkiksi Lidlistä, mutta parhaat löydöt tehtiin paikallisista pienemmistä ruokakaupoista: oliiveja, fetaa, appelsiineja, tuoretta leipää ja suoraan purkkiin lingottua hunajaa. Paikallinen oliiviöljy oli muuten taivaallista, ja sitä kannettiin litratolkulla pakun peräosaan. Kreikka on kyllä uskomaton maa lähiruoan laadun suhteen ja poikkeuksetta kaikki kokeilemamme oli taivaallista!

Koiran kanssa matkustaminen sujui loistavasti. Sabrina sai juosta useilla rannoilla vapaana, ja ihmiset suhtautuivat koiraan iloisesti. Monilla oli omia koiria, eikä irrallaan liikkuvista tullut ongelmia – vaikka varuillaan toki olimme. Ravintoloissa koira oli yleensä tervetullut terassille, ja useampi tarjoilija toi Sabrinalle vesikupin ennen kuin kysyi meidän tilauksiamme.

Loppufiilis – Pala sydäntä jäi tänne

Kreikka valloitti meidät. Emme olleet odottaneet, että maa tuntuisi näin kodikkaalta ja samalla näin kiehtovalta. Maisemat, ihmiset, ruoka, rytmi – kaikki soljui, mutta ei tylsästi. Oli hetkiä, jolloin aika pysähtyi, ja hetkiä, jolloin tuntui, että elämme elämämme parasta jaksoa.

Palaammeko takaisin? Todennäköisesti kyllä. Itse asiassa, kun nyt tätä kirjoitan, mietimme jo seuraavaa reittiä, joka kulkisi mahdollisesti lautalla Kreetalle asti. 

Kolme asiaa, jotka jäivät Kreikasta erityisesti mieleen: 

Ensimmäinen yö merenrannassa. Suomen marraskuusta saapuneelle seurueelle lämmin merituuli ja kaunis auringonlasku aaltojen taakse olivat unohtumaton kokemus väsyneille matkaajille.

Koiran ulkoiluttaminen Nafplion parkissa ensimmäisen kerran. Kaupungin yläpuolella kohoavan vuoren päällä on linnake joka on valaistu niin että pimeällä se näyttää leijuvan korkeuksissa. Oli upea hetki astua autosta yöllä ulos lämpimään ilmaan ja katsoa taivaalla olevaa linnaa.

Monemvasian täydellinen leivos. Varmasti ainakin tuhansia leivoksia elämässäni syöneenä, voin sanoa että en ole elämässäni maistanut mitään niin herkullista kuin Monemvasiassa sijaitsevasta sukuleipomosta saatava valkosuklaaleivos. Myös Sanni allekirjoittaa tämän arvion.